Miten ihmeessä tämäkin olisi tarkoitus aloittaa. Ajatus blogista tai vanhanaikaisesta päiväkirjasta on muhinut päässäni jo melko pitkään. Tänä yönä päätin että yritän, katsotaan mitä tästä sitten tulee. Rupesin etsimään sivustoa jolla blogini julkaisisin. Googlen blogspot olisi vaatinut googletilin käyttöä, no en todellakaan yhdistä tätä blogia mitenkään yhteenkään muualla käyttämääni nimimerkkiin. Vuodatus. Vuodatus tuntuu sopivalta, sitähän tämä on. Sitten aloin miettiä nimimerkkiä ja nimeä blogilleni. No voihan herranjestas, en keksi mitään mikä olisi täysin erillinen muista nimimerkeistäni. Tuijotin näppistä ja päähän putkahteli vain irtonaisia täysin omituisia sanoja. Turve. Banaani. Korhonen (miksi ihmeessä Korhonen? Ei ole oma eikä kenenkään läheiseni nimi). Päädyin miellekarttaan, koska olen joskus kyhäillyt, en kylläkään paperille, jonkinlaista miellekarttaa siitä mikä on syytä ja mikä on seurausta. Miten asiat kytkeytyvät toisiinsa.

Mielenterveysongelmissa on se(kin) inhottava puoli, että välillä alkuun on vain yksi ongelma, yksi oire, mutta vuosien kuluessa sitä taantuu, mukaan tulee uusia oireita, vanhat ongelmat synnyttävät uusia, joku asia on alkuun selviytymiskeino ja sitten sitä äkkiä huomaa että siitäkin on kehittynyt ihan diagnostiset kriteerit täyttävä ongelmamöykky.

Tämä blogi on minun tapani yrittää saada kaikesta tolkkua. Yrittää saada käsiteltyä asioita, löytää joku perimmäinen syy ja totuus (vaikka sellaista tuskin onkaan) ja sen kautta saada itselle takaisin elämänhallinta. Tai edes jonkinlainen kyky elää, niin että minä olen vahvempi kuin sairauteni. Ettei sairauteni, mikään niistä, vie minua kuin pässiä narussa.

Ajattelen myös hyvin dramaattisesti, että jos suuruudenhullu suunnitelmani ei toimi, tästä blogista tulee maailman pisin itsemurhaviesti (selvennyksenä tähän väliin, en ole missään akuutissa vaarassa, en suunnittele aktiivisesti itsemurhaa, en sitä tällä hetkellä aio tehdä, mutta vaikea sitä on olla ajattelematta vaihtoehtona siinä vaiheessa jos mikään muu ei auta ja vuodet vaan vierii ohi ilman että mikään muuttuu), läheisille jäisi täysin tyhjentävästi vastaukset kysymyksiin joita tuollaisen tapauksen jälkeen usein jää.

En halua yhdistää tätä blogia mitenkään muuhun internetjalanjälkeeni tai kertoa tästä kenellekään oikean elämän tutulleni, vaikka muuten olenkin myös oikeassa elämässä täysin avoin kirja ja hyvin ekstrovertti. Tarkoitus olisi kuitenkin koittaa olla itselleen täysin brutaalin rehellinen täällä, kirjoittaa avoimesti kaikesta mikä mielessä pyörii ja se että tätä joku tuttu lukisi vaikuttaisi heti suuresti siihen mitä ja miten pystyisin kirjoittamaan. Kirjoitan tätä blogia siis itselleni, mutta jos tänne joku jossain vaiheessa eksyy, kommentitkin ovat tervetulleita.